Etusivu > Tietoa turpeesta > Puu ja turve

Kotimaiset puu ja turve Suomen energiantuotannossa


Bioenergia (pääosin puupohjaisia polttoaineita) kattaa noin 24 % ja turve noin 6 % Suomen energian kokonaiskulutuksesta. Puu tarvitsee useimmiten turvetta tai kivihiiltä tukipolttoaineekseen teknisistä syistä. Tämän vuoksi nykyinen turvepula on bioenergian - eli pääosin puupohjaisen energian - käytön lisäämisen esteenä.

Puu ja turve ovat sidoksissa toisiinsa myös energiamarkkinoilla. Turpeen korkea verotus tekee metsähakkeesta kalliimman polttoainevaihtoehdon, sillä hakkeen tuotantotuen määrä on sidottu turpeen veroon. (Turpeen verotus vaikuttaa metsähakkeen maksettavan syöttötariffin määrään.)

Turve tukee uusiutuvien määrän kasvua


Puu ja turve ovat kotimaisia polttoaineita, joita käytetään usein yhdessä. Yhteiskäyttö mahdollistaa metsähakkeen ja muun puuenergian käytön lisäämisen, sillä puu tarvitsee tukipolttoaineekseen aina tietyn prosenttiosuuden turvetta. Samalla tavalla turve tukee peltoenergian eli lähinnä ruokohelven käyttöä.

Puupolttoaineiden ongelmana on suuri vaihtelu laadussa ja saatavuudessa. Tämä koskee korostetusti metsähaketta, jonka käyttöä ollaan lisäämässä merkittävästi. Turpeen ja puun yhteiskäytöllä on suotuisia polttoteknisiä vaikutuksia. Yhdessä ne palavat puhtaammin ja säästävät kattilaa, koska turve estää puun syövyttävät vaikutukset kattilassa ja puupolttoaine sitoo turpeen rikkiä.

Turve sitoo myös puupolttoaineissa ja peltoenergiassa olevaa klooria. Suomessa tämän merkitys korostuu, koska yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa pyritään mahdollisimman suureen sähköntuotantoon. Tästä syystä voimalaitosten kattilat on mitoitettu korkealle höyryn lämpötilalle ja paineelle. Siksi klooria sisältävää polttoainetta (metsähake, energiakasvit, jätteet ja lietteet) käytettäessä tarvitaan rikkiä sisältävää polttoainetta, kuten turvetta, jottei korroosiota aiheuttavia kerrostumia ei synny lämmönsiirtopinnoille. Tupeen käyttö seospolttoaineena vähentää myös tuhkan ja petimateriaalin paakkuuntumisen aiheuttamia käyttöhäiriöitä, ja vähentävät kattilan nuohouksen tarvetta.

Turvetaa tarvitaan lukuisissa voimalaitoksissa


Turpeen osuus kaukolämmön tuotannossa on 21 prosenttia ja kymmenessä maakunnassa sen osuus on yli 30 prosenttia. Kaikesta Suomen polttoaineiden käytöstä turpeen osuus on ollut viime vuosina 6–7 prosenttia. Yhteensä turvetta on käytetty energiantuotannossa 2000-luvulla 20-29 terawattituntia (TWh) vuodessa. Määrä vastaa 2 miljoonaa tonnia öljyä. Mikäli ulkomailta ostetaan kivihiiltä turpeen energiamäärän verran, joudutaan siitä maksamaan 200–300 miljoonaa euroa, kun kivihiilen hinta on 8–12 euroa/MWh.

Valtaosa energiaturpeesta käytetään kuntien ja teollisuuden sähköä ja lämpöä tuottavissa voimalaitoksissa. Tällä hetkellä Suomessa on 55 suurta voimalaitosta, joiden 20 – 550 megawattitunnin tehosta  merkittävä osa tuotetaan turpeella. Turvetta käyttäviä kaukolämpökeskuksia on 120. Lisäksi turvetta käytetään pienemmissä lämpökeskuksissa ja turvepelletteinä pellettilämpökeskuksissa.

Miljoona ihmistä saa kaukolämpönsä turpeesta

  • Moni suomalainen ei tiedä, että lämpöä voidaan tuottaa järkevästi ainoastaan polttoaineilla eli puulla, turpeella, kivihiilellä, maakaasulla ja öljyllä
  • Siksi turpeen merkitys kaukolämmön tuotannossa on suuri  - 21 % (vrt. osuus energian kokonaiskulutuksesta on 6 %)
  • Jos turpeen tuotanto vähenee/sitä vähennetään, suomalaisista 65 prosentin mielestä turvetta pitäisi korvata tuulivoimalla, 39 prosentin mielestä vesivoimalla, 38 prosentin mielestä puulla ja 29 prosentin mielestä maakaasulla (Lähde: Bioenergiabarometri 2013). Näistä puu on ainoa mahdollinen.
  • Tällä hetkellä uusien tuotantoalueiden luvituksen ruuhkautumisesta aiheutuvaa turvepulaa korvataan pääasiassa kivihiilellä (Pöyryn selvitys helmikuu 2013)